..

Hei!

Tilanteesi on todella ikävä ja raskas, eikä lapsen ikinä pitäisi tarvita huolehtia ja olla huolissaan vanhemmistaan. Olet selvästi vahva ihminen ja rohkea - se on ihailtavaa!! Olemme lähettäneet kysymyksesi eteenpäin asiantuntijallemme, koulukuraattori Iina-Kaisalle, toivottavasti hän vastaa pikimmiten. Laitan vastauksen tänne heti kun saan sen.

Voimia ja jaksamista! Terveisin nuorisotiedottaja Lena

Tässä Inkun vastaus:

Hei sinulle!

Perheessäsi toisin sanoen eletään jatkuvan väkivallan uhan pelossa ja välillä isäsi todella satuttaa teitä. Olen pahoillani, että tällaista tapahtuu perheessäsi ja niin on valitettavan monissa perheissä. Luulen, että isäsi lapsuudenperheessä on myös ollut väkivaltaa. Väkivaltainen käytös on usein sellaista, joka jatkuu sukupolvesta toiseen, jos ei pyri muuttamaan omaa käytöstä. On hienoa, jos sinä olet soittanut apua ja vaikuttanut siihen, että tilanteet selviäisivät.

Mutta, sinä et lapsena ole vastuussa, et liioin isäsi etkä myöskään äitisi tekemisistä. He ovat vastuussa itse siitä, miten toimivat toisiaan tai sinua kohtaan. Sinun tehtävänäsi ei ole suojella äitiäsi. Äidin pitäisi itse tajuta, milloin riittää ja milloin he joko yhdessä lähtevät hakemaan isän väkivaltaisuuteen apua tai jos isäsi ei siihen suostu, äitisi ratkaistavaksi jää, lähteekö hän suhteesta/avioliitosta ja muuttaa omilleen. Väkivaltaa parisuhteissa ei koskaan pitäisi vain sallia tapahtuvaksi. Siinä alistetaan tavalla, joka ei missään mielessä ole hyväksyttävää.

On tärkeää, että muutat pois kotoa, jos olet esimerkiksi lähdössä opiskelemaan, etkä yritä jatkaa suojelijan roolissa. Tahdon rohkaista sinua keskustelemaan sekä isäsi että äitisi kanssa, jotta he etsiytyisivät ammattiavun piiriin, jos isäsi käytös jatkuu. Voit myös tehdä itse lastensuojeluilmoituksen perheenne tilanteesta, koska olet alle 18-vuotias. Ja uhkaavissa tilanteissa voit vain nopeasti soittaa hätänumeroon 112 ja kertoa perheenne tilanteen. Näin saat mahdollisimman nopeasti avun.

Voit ottaa ja sinun kannattaakin ottaa yhteyttä koulusi kuraattoriin tai terveydenhoitajaan ja etsiä sieltä neuvoa, miten päästä tässä vaikessa tilanteessa eteenpäin. He ovat valmiita auttamaan sinua, näin uskon, koska itse toimin koulukuraattorina lukiossa ja yläkoulussa.

Voit myös antaa neuvoksi vanhemmillesi hakeutua kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen ja voit itse käydä juttelemassa perheen tilanteesta perheasianneuvottelukeskuksessa (lähimmät ovat Vaasassa ja Pietarsaaressa) tai paikallisen seurakunnan diakonin luona.

Toinen hyödyllinen taho on ehdottomasti ensi- ja turvakodit (Vaasassa ja Kokkolassa), jonne väkivaltaa voi ihan konkreettisesti paeta tai sitten siellä on erilaisia avopalveluita, mikä tarkoittaa, että perhe saa sieltä erilaista apua ja tukea. Keskustele näistä ensin äitisi kanssa ja jos kykenette, yhdessä sitten myös isäsi kanssa.

Voit pyrkiä vaikuttamaan vielä kotona asuessasi, että väkivalta ja sillä uhkaaminen perheessäsi loppuisi, mutta kotoa muuttamista tilanne ei saa estää. Lähde rohkeasti elämässäsi eteenpäin! Vanhempasi ovat ensisijaisesti vastuussa, että tilanne kotona muuttuisi.

Kaikkea hyvää elämääsi ja voimia jaksaa!

t. Iina-Kaisa (Inkku) Rasmus, koulukuraattori