Olin ihastunut luokkalaiseeni poikaan. Hän on torjunut minut joten yritin unohtaa hänet, mutta turhaan sillä en voinut unohtaa häntä. Ystävänpäivä: Menin kysymään tosi söpöä poikaa jos saan halata häntä hän sanoi kyllä saa ja kun halasimme tunsin että minulla oli perhosia vatsassa ja sydän sykki kovempaa/nopeampaa se oli ihanaa. Unohdin tämän luokkalaiseni pojan ja tykästyin tähän tosi söpöön poikaa. Näen häntä vain koulussa ja välillä ihan vapaa-ajalla vilaukselta. Olemme eri luokalla. Olen yrittäny katsoa häntä missä hän on ja välillä hän on katsonut takaisin ja hymyillyt ja kun esim. olen kavereitteni kanssa ja juttelen ja käännän päätä niin näen hänet (jos hän on näköpiirissäni) ja hän katsoo minua ja hymyilee. Haluaisin tietää hänen mielipiteensä minusta, mutta en uskalla mennä kysymään häneltä. Eivätkä kaverinikaan uskalla mennä kysymään. Mitä teen ?
Moi!
Mukava kuulla, että löysit uuden ihastuksen ystävänpäivänä! Ymmärrän, että sinua jännittää mutta olithan rohkea aikasemminkin kun pyysit saada halata häntä ja siinähän kävi hyvin, joten miksipäs et uskaltaisi mennä juttelemaan hänelle taas. Hän vaikuttaa ainakin vähän kiinnostuneelta, koska ei hän varmaan muuten hymyilisi sinulle. Hymyileminenhän ei voi tarkoittaa mitään huonoa…minulle ei ainakaan ole hymyilty, jos minusta ei ole pidetty!
Nyt rohkaisen sinua menemään juttelemaan tuon söpön pojan kanssa, vaikkapa sitten kun hän on yksin eikä ympärillä pyöri paljon muuta porukkaa. Sinullahan ei ole mitään menetettävää, vai mitä?! Mutta jos menet juttelemaan hänelle, saatat huomata että tulette hyvin juttuun ja voitte vaikka sopia, että teette jotain yhdessä (voittehan vaikka pyytää muitakin kavereita mukaan) ja voitte tutustua toisiinne paremmin. Jo pienistä eleistä voi huomata jos toinen tykkää toisesta. Hymy on yksi sellainen, joten jos et uskalla kysyä häneltä mitä hän ajattelee sinusta, voit yrittää jutustella mukavia ja tarkkailla miten hän käyttäytyy. Jos et tee asialle mitään, se saattaa jäädä vaivaamaan ja mietit, mitä jos olisinkin mennyt juttelemaan hänelle…etkä voi koskaan tietää miten olisi käynyt…kumpi on siis parempi, se että on edes yrittänyt tai se, että asia jää mietityttämään?
Tsemppiä!
Terveisin, nuorisotiedottaja Jenny
Kommentit
Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.
Lähetä kommenttisi