Pahojen henkien karkotus

Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!

Keskustelin pastorin kanssa asiasta, ja kokosin käymästämme keskustelusta seuraavan vastauksen:

Pappi kertoi, että eksorsismi on hyvin monimutkainen juttu. Hänen mukaansa esimerkiksi jo Suomen kastekaavassa on jäänteitä eksorsismista: ”Jeesus Kristus on vapauttanut sinut kuoleman perkeleen ja pahan vallasta”. Kastekaava on siis yleinen eksortistinen juttu, jota käytetään.

Luterilaisessa kirkossa voitaisiin tehdä ja pitää myös erikoisia ja erityisiä eksortistisia rukoushetkiä. Huolimatta siitä yleensä ajatellaan, että isä meidän rukous riittää. Perinteisestikin on kristillisyydessä ajateltu, että enimmäkseen riittää, jos Kristuksen nimi lausutaan ääneen, eli asiat hoituvat Kristuksen kautta.

Katolilaisuudessa ja anglikaanikirkoissa (myös luterilaisessa kirkossa tähän mahdollisuus!) on mahdollisuus tehdä eksorsismirituaali. Se voi olla papinkohtainen. Luterilaisessa kirkossa tähän ei ole omaa kaavaa. Katolilaisessa kirkossa puolestaan on tähän olemassa oma kaavansa, mutta siellä ollaan hyvin tarkkoja siitä, että kevyesti ei eksortistia lähdetä leikkimään!

Eksorsismi ei siis ole niin yleistä, kuin ihmiset haluaisivat kuvitella. Todellisuudessa se ei ole läheskään sellaista, kuin elokuvat antavat ymmärtää. Toki 80,- ja 90-luvulla saatananpalvonnan noustessa miltei buumiksi, eksorsisminkin tarve lisääntyi sekä Suomessa ja muualla.

Katolilaisessakin kirkossa ollaan hyvin tarkkoja siitä, että asiat eivät johdu mielenterveydellisistä syistä. Eli ensin mielenterveysasiat tulee hoitaa lääkärin kautta. Ja vain, mikäli se ei auta, suosittelee katolilainen kirkko eksorsismia.

Kanssani keskustellut pappi oli sitä mieltä, että näin toimitaan myös Suomessa ev.lut.kirkon piirissä. Kuitenkin, jos suoritetaan ns. kevyt eksorsismirituaali hyvin raskaan rituaalin sijaan, voidaan hänen mukaansa ekrorsismi suorittaa myös henkilölle, joilla tiettävästi olisikin mielenterveydellinen häiriö. Tällöin eksorsismi voi tarkoittaa esimerkiksi yhdessä Isä meidän- rukouksen lausumista ääneen ja papin vakuutusta siitä, että nyt henkilö on vapautunut pahasta. Tällaiseen toimintaan (esim. pyhän hengen puhaltaminen henkilöön) voi pappi ryhtyä sen enempää miettimättä. Papin tulee kuitenkin muistuttaa elämän realiteeteista, eli pappien tulee korostaa, että rukous tai pyhän hengen puhaltaminen ei voi olla pysyvä tai ainoa ratkaisu, vaan papin tulee ohjata elämän kokonaisvaltaiseen hoitoon.

Summasummarum: Eksorsismia voidaan harjoittaa monella eri tavalla ja tasolla, mutta jokaisessa korostuu papin vastuu: eksorsismilla ei saa korvata lääketieteellistä tai muuta hoitoa!

Eksorsismi rituaalina ei edes ole niin vanha, kuin kuvitellaan. Näin ei ole ainakaan siinä muodossa, missä se katolilaisessa kirkossa nykyisin tunnetaan. Se on vasta vuodelta 1614. Toki sitä ennenkin on tehty eksorsismia, mutta toisin kuin ajatellaan, keskiajalla se ei ollut kovin suuressa huudossa. Keskiajalla ajateltiin, että kristityn tai ylipäätään ihmisen sielu (=ajatteleva ajatteluvoima) on niin vahva, että sitä ei pysty ulkopuolinen voima saamaan valtaansa.

Rituaali, jota nykyisin katolilaisessa kirkossa käytetään, on uudistettu ja sitä voidaan käyttää kansankielellä. Vaihtoehtoisesti vanhan, latinankielisen kaavan käyttö on yhä sallittua.

Toivottavasti tästä oli sinulle hyötyä,

Terkuin Stinke