Yksinäisyys

Heippa ja kiitos kysymyksestäsi!

Kiva, että päätit kirjoittaa meille etkä jäänyt yksin ajatustesi ja tunteidesi kanssa. Kerrot, että kaverisi ovat alkaneet etääntymään sinusta. Samalla kerrot tuntevasi olosi yksinäiseksi, sillä kaikki lähipiirissäsi ovat alkaneet sinua lukuun ottamatta seurustella. Äh, nihkeä tilanne, joka helposti saa yksinäisyyden tunteen tai ulkopuolisuuden kokemuksen heräämään.

Et kerro tekstissäsi, millä tavalla etääntyminen konkreettisesti ilmenee? Toisaalta tuot esiin, että et ole oikeastaan varma, onko etääntyminen totta, vai omaa kuvitelmaasi. Onkin totta, että yksinäisyyden tunteissa ja apealla mielellä mieli voi tehdä helposti omia tulkintojaan ja päätelmiä tilanteista, jotka eroavat siitä kuinka muut tilanteen kokevat.

Toisinsanoen jos ihmisestä tuntuu jo valmiiksi kurjalta ja yksinäiseltä, saattavat jotkin tilanteet, esimerkiksi ryhmässä oltaessa triggeröidä, eli laukaista vahvan ulkopuolisuuden tai hylätyksi tulemisen tunteen. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi sellainen, jossa muut ovat seurustelukumppaniensa kainalossa suunnittelemassa viikonlopun suunnitelmia, ja itsellä ei ole seurustelukumppania tai ketään, kenen kanssa suunnitella menoja – kun he, joiden kanssa ennen olisi suunnitellut yhteistä tekemistä, suunnittelevatkin sitä nyt niiden seurustelukumppaninsa kanssa. Kuulostaako tutulta?

Mielestäni olet jo pitkällä siinä, että olet tunnistanut yksinäisyyden tunteesi ja osaat myös paikantaa sen, mistä se voisi johtua eli elämäntilanteenne ovat muuttuneet; muut seurustelevat, sinä et. Ymmärrän täysin, että sinun tilanteessasi ei välttämättä tunnu kivalta ja on täysin mahdollista, että etäisyyttä on tullut välillenne.

Uskon, että olet aistinut muutoksen, joka on myös hyvin konkreettinen: yleensä kun ihmiset alkavat seurustella, heidän elämänpiirinsä muuttuu käytännössä. Heidän aikansa jakautuu eri tavalla. Seurustelevat ihmiset viettävät yleensä paljon aikaa keskenään, ja etenkin seurustelun alkuvaiheessa voi tuntua, että he haluavat tehdä kaiken yhdessä, eikä aikaa riitä enää samalla tavalla harrastuksille tai ystäville.

Tämä on luonnollista ja normaalia, kunhan ystävät eivät jää kokonaan unohduksiin. Yleensä tilanne muutenkin rauhoittuu ajan kanssa, kun seurustelu on vakiintunut ja suurin alkuhuuma tasoittunut.

Ilman enempiä esitietoja en osaa sanoa, ovatko läheisesi halunneet etääntyä sinusta tarkoituksella, mutta en usko. Voisiko olla niin, että heidän elämänsä on nyt hetkellisesti muuttunut, ja aistit tämän muutoksen etäisyytenä välillänne. Sinulle ei riitä aikaa samalla tavalla kuin ennen tai tuntuuko sinusta, että sinun asiasi eivät kiinnosta heitä entiseen tapaan? Toisaalta, mikäli läheisesi olisivatkin ottaneet tietoisesti sinuun etäisyyttä, olisi sinun reilua saada tietää miksi näin on, tai mitä voisit tehdä korjataksesi tilanteen.

Pidän sinua rohkeana, että olet kyennyt myöntämään itsellesi omat tunteesi. Millainen suhde sinulla on näihin läheisiisi, joiden kanssa olet etääntynyt? Rohkeaa ja aitoa olisi ottaa asia puheeksi myös heidän kanssaan. Syyttämättä, rauhallisesti, todeten ja itsestä käsin puhuen. ”Hei tiedättekö, mulla on ollut viime aikoina vähän yksinäinen olo. Tuntuu, että kaikki muut seurustelee ja teillä on joku, mut mulla ei oo. On vähän sellainen olo, kuin oltaisiin etääntymässä. Vai onko se vaan mun joku pelko?”

Kertomalla omista tuntemuksista ja ajatuksista rehellisesti toiselle ihmiselle, ystävyys yleensä syvenee ja lähenee. Asioiden jakaminen lähentää. Suora puhe antaa myös toiselle mahdollisuuden oikaista asiat tai kertoa, kuinka he kokevat asiat. Onko etäisyydessä jotakin perää? Oletko huomaamattasi tehnyt esim. jotakin loukkaavaa, joka on jäänyt kaivelemaan, joka aiheuttaa etääntymisen? Vai onko kyse vain ajattelemattomuudesta; siitä, että läheisesi eivät ole tajunneet, että jäät paitsioon. Tai oletko onnistunut vaikuttamaan siltä, kuin kaikki olisi sinusta samoin kuin ennenkin, eli läheisesi eivät ole edes huomanneet, että sinulla on kurjia fiiliksiä?

Ei ole reilua myöskään sinua kohtaan, että ystävyys laitetaan hyllylle seurustelusuhteen alkaessa. Läheisessä ja tärkeässä ihmissuhteessa on tärkeää sanoa ja ottaa puheeksi tunteet, kokemukset tai asiat, jotka askarruttavat. Muuten voi käydä niin, että etäännyt itse läheisistäsi siksi, että välillänne on näitä yksinäisyyden tunteitasi, joita et saa sanottua. Usein tunne (etenkin ulkopuolisuuden tai yksinäisyyden tunteet) sulavat jo sillä, että saa sanottua ne ääneen.

Muista myös, että sinun tunteesi ovat valideja, eli paikkaansa pitäviä; nehän ovat sinun tunteitasi! Tunteet ovat myös aina kertomassa meille jotakin. Oletan, että yksinäisyyden tunteesi kertoo siitä, että ikävöit yhteyttä läheisiin ihmisiisi, pidät ystäviäsi arvossa ja olet seurallinen, mutta nyt tarpeesi eivät täyty. Mikäli etäisyys välillänne jatkuu, vaikka ottaisit asian puheeksikin, kehotan sinua kuitenkin muistamaan, että sinulla on oikeus läheisiin ihmissuhteisiin. Joskus elämämme heittelee siten, että välillä tietyt ihmiset tuntuvat meille läheisiltä, ja toisessa elämäntilanteessa lähennymme toisten ihmisten kanssa. Se ei tarkoita sitä, että tarvitsisi aina hylätä esim. vanhat ystävät. Se tarkoittaa sitä, että elämä menee eteenpäin ja me sen mukana. Kolmannessa hetkessä voimme taas lähentyä vanhojen ystäviemme kanssa.

Tärkeintä on kuitenkin tässä tilanteessa pysyä auki itselleen; jatka tunteidesi tutkimista. Muista, että tunteet eivät itsessään ole vaarallisia. Ne menevät kyllä ohi.

Lähetän sinulle halauksia ja tsemppiä,

Terkuin Stinke