unohdettu

Voi rakas, nyt Lena, meidän suomenkielinen nuorisotiedottaja tulee vasta maanantaina. Hän kirjoittaa sinulle enemmän. Mutta yritän nyt kumminkin laittaa edes jotain sinulle
Joskus meistä kaikista tuntuu siltä, että kukaan ei välitä meistä, että kaikki tekevät vain omia juttujaan. Et kerro mitä on oikeesti taphtunut, mutta voi olla, että kyse ei ole mistä tietystä tapahtumasta, vaan ennemänkin yleisestä tunteesta, että kukaan ei välitä. Jos on mahdollista, olisi paras että yrittäisit puhua perheesi kanssa. Kerro heille, miltä sinusta tuntuu. Voi olla, että heillä on niin paljon omia juttuja tai ongelmia että he eivät ole huomanneet, miltä sinusta tuntuu. Toivottavasti puhuminen jo auttaisi. Mutta jos se ei auta, voit ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan tai kuraattoriin, sillä on hyvin tärkeää, että saisit puhua tästä asiasta. Elämme maailmassa, jossa kiire on kova, oikein kova meille kaikille, ja joskus emme näe/huomaa, että lähimmäisemme eivät voi niin hyvin. Tämä on valitettavan yleistä :(

Lena laittaa sinulle enemmän vastaus maanantaina. Yritä nyt jaksaa. Olet yhtä tärkeä och ihanaa kuin kaikki muut
Suuri halaus nuorisotiedottajalta Sanna

Hei Pjp!

Onpa kurjaa, että tunnet itsesi unohdetuksi. Mutta tämä ei ole perheissä mitenkään epätavallista - usein "unohdamme" juuri ne henkilöt, jotka ovat mukana päivittäisessä elämässämme ja lähellä meitä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Joskus käy vain niin, että juuri näihin lähellä oleviin ihmisiin ei vain kiinnitä yhtä paljon huomiota kuin he ehkä tarvitsisivat. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että henkilöt olisivat yhtään vähemmän tärkeitä kuin muut.

Luulen, että sinun tilanteessasi on kyse juuri tästä. Läheisesi eivät huomaa, että tarvitsisit hieman enemmän huomiota ja huolenpitoa. Varsinkin teini-ikä on sellaista aikaa, että vanhemmat voivat välillä miettiä, että "jätä mut rauhaan"-tyyppiset sanomiset ovat kirjaimellisia, vaikka oikeasti sitä vaan haluaisi vähän enemmän ymmärrystä ja huomiota. Tästä syystä olen samaa mieltä Sannan kanssa, puhu asiasta vanhemmillesi ja perheellesi. Kerro heille, miltä sinusta tuntuu ja saa heidät ymmärtämään, että tarvitset heiltä vähän enemmän. He ymmärtävät kyllä, hehän välittävät sinusta vaikkei sinusta välttämättä tunnu siltä juuri nyt.

Vaikka kaipaat enemmän huomiota, älä kuitenkaan hae sitä väärin keinoin. Älä tee "tyhmyyksiä" vain siinä toivossa, että sinuun kiinnitettäisiin enemmän huomiota, sillä sen kaltainen huomio on vääränlaista, eikä se lopulta tuo sinulle kaipaamaasi tyydytystä ja iloa. Muista myös, että saadaksesi huomiota, sinun tulee myös antaa sitä. Oletko itse välinpitämätön perheenjäseniäsi kohtaan? Yritä panostaa vähän enemmän heistä välittämiseen ja ole ystävällinen, ehkä he sitä kautta ymmärtävät, että he eivät välttämättä kohtele sinua samalla lailla. Kohtele muita siten, miten haluat heidän kohtelevan sinua.

Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että perheesi ei ymmärrä sinua keskusteltuasi heidän kanssaan asiasta, kannattaa sinun kääntyä kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan puoleen. He ovat ammatti-ihmisiä ja olemassa auttaakseen juuri tämän kaltaisissa tilanteissa. Sinun on hyvä puhua asiasta ja purkaa pahaa oloasi jollekulle, sillä pahan olon ei pidä antaa kasvaa yhtään isommaksi. Koita kuitenkin ensin puhua perheesi kanssa ja selvittää asia heidän kanssaan. Vaikka puhuminen voi tuntua pelottavalta, kannattaa sinun tehdä se oman hyvinvointisi takia.

Kovasti tsemppiä ja halauksia lähettää nuorisotiedottaja Lena