Mulle ei olla koskaan diagnosoitu minkäännäköistä masennusta tai ahdistusta, kun kävin ensimmäisiä kertoja puhumassa 'terapeutille' tai yms. koska jäi vähän huono maku suuhun siitä paikasta.
Mutta ongelmani on sellainen, että pitäisi tällä hetkellä saada loppuun media-assistentin opinnot (opiskelen neljättä vuotta, eli opiskeluoikeus(?) päättyy), poissaoloja on kerääntynyt sen verran että minut on meinattu jo erottaakin koulusta.
Tiedän että minun pitäisi mennä kouluun, mutta en jotenkin...jaksa?..en oo varma. Oon ollu tällä hetkellä nyt melkeen kolme viikkoa putkeen poissa koulusta, enkä ole ilmoittanut opettajalle mitään, koska en tiedä minkä huonon tekosyyn tällä kertaa keksisin.
En myöskään jotenki _uskalla_ mennä kouluun, koska tiedän että opettaja ja kuraattori latoisi samat asiat mulle, ja kyllä mä tiiän et tää on menny ihan perseelleen...Mua ahistaa tosi paljon se ajatus niiden näkemisestä.. Koska mulle on annettu niin monta mahdollisuutta, mutta aina oon tyriny kaiken. En välttämättä saa koulusta papereita käteen koska niin paljon kursseja suorittamatta.
Siihen vielä lisäksi, että kun isä ja veljet kyselee miten menee koukussa, niin mä vaan valehtelen niille, koska niille on tärkeetä et pääsen tän koulun läpi..
Ja vielä viimeisenä se, että mun kämppä on kun kaatopaikka.. Mun lattiaa ei ees näy, koska siinä on niin paljon roskia ja ehkä ruuantähteitäkin, mutta mulla ei vaan oo motivaatiota siivota tätä. En tiiä mitä teen.
Tää oli varmaan todella sekainen viesti, mutta pakko oli avautua jollekin.
roskasoturi.
En Decibel-expert Vastaa
Hei ja kiitos, että rohkenit avautua meille. Minulle tulee olo, että olet ajautunut tilanteeseen jossa et ole saanut totuutta voinnistasi kerrottua perheellesi taikka koulussa. Luulen, että jos rohkeasti kertoisit vaikkapa isälle taikka opettajalle miten todellisuudessa voit he pystyisivät sinua myös auttamaan. Koulussa on luultavasti mahdollisuus tehdä henkilökohtainen opintosuunnitelma, juttelepa rohkeasti kuraattorin taikka opintohjaajan kanssa. Voit myös olla yhteydessä kouluterveydenhoitajaan, hän voi auttaa sinua omien tunteidesi selvittelyssä ja ohjata sinut tarvittaessa oikean avun piiriin.
Kerrot, että isällesi ja veljillesi sinun valmistuminen koulusta on hyvin tärkeää. Se on varmaan ihan totta mutta luulen, että sinun hyvinvointisi on heille vielä tärkeämpää. Kerro heille siis rohkeasti voinnistasi, vain siten he voivat olla sinun apuna ja tukena!
Terveisn
Tanja, sosionomi
Kommentit
Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.
Lähetä kommenttisi