Masennusta?

02.11.2014
Moi. Minä haluaisin vähän kysyä, että kun n. Vuosi sitten, mulla oli tosi hulno olla, pirtelin kaikkea kuolemaan liittyvää, kuuntelin ankeaa musiikkia. Kaikki oli todella huonosti, koulussa ja kotona esitin taitavasti että kaikki on hyvin, kävin kavereilla joskus että saisin muuta ajateltavaa, mutta sisimmiltään llin aivan rikki. Yhdessä vaiheessa ei edes huvittanut syödä, valehtelin kotona että olin syönyt jo, tai ettei ole nälkä. Koulussa söin vain sen verran kun oli pakko. Öisin en nukkunut kuin 3-7h....mistä tämä kaikki johtui? Onko se jo masennusta, vai vain kuviteltua itsesääliä, niinkuin kaverini silloin sanoi, kun purin hänelle vähän tunteitani.Nyt kaikki on kuitenkin paremmin, kun löysin netistä parhaan ystäväni, joka kylläkin asuu kaukana, mutta kerron hänelle kaiken ja hän ymmärtää. Joten kertoisitteko mitä tuo, silloinen noin puolenvuoden kestävä jatkuva suru, ja kuoleman ajatteleminen oli. //olin silloin 9-10 vuotta ..

Nuorisotiedottaja Jenny Vastaa

Koulukuraattori Iina-Kaisa Vastaa

10.11.2014

Hei!

Kiitos kysymyksestäsi! Olen lähettänyt sen eteenpäin yhdelle meidän Decibelin -asiantuntijoista!

Terveisin, nuorisotiedottaja Jenny

Hei,

on tosi hyvä, että päätit nyt kirjoittaa tänne Decibeliin ja kysellä, mikä saattoi olla huonon olosi syy, jos vaikka käykin niin, että tuo sama huono olo tulee takaisin.

On hyvinkin mahdollista, että kyseessä on ollut masennus tai sitten elit ja elät varhaismurrosikää, jolloin tunteet myllertävät muutenkin. Aina on kuitenkin syytä kääntyä jonkun ammattilaisen puoleen, jos jokin tunne jää vallitsevana päälle tai ahdistusta on päivittäin, niin kuin sinulla tuolloin oli. Jos samat tuntemukset tulevat takaisin, kehottaisin sinua kääntymään koulusi kouluterveydenhoitajan tai kuraattorin puoleen ja kertomaan tuntemuksistasi. Näillä työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus eli he eivät puhu asioistasi muille ilman, että olette sopineet niin. Varsinkin, jos alat ajatella, että elämälläsi ei ole merkitystä ja ajattelet omaa kuolemaasi vapautuksena huonoille tunteille, niin olisi todella tärkeää jutella luotettavan aikuisen kanssa. Voisitkohan kertoa vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu. Jos sinusta tuntuu häpeälliseltä puhua tunteistasi vanhemmille tai et halua huolestuttaa heitä tai sinulla on tunne, että he eivät ymmärtäisi sinua, niin mene kuraattorin tai terveydenhoitajan luokse. Heidät on koulutettu käsittelemään "teinielämän" kaikkia vaiheita ja ongelmia. He eivät säikähdä, vaikka rehellisesti kerrot, mitä tunnet.

Kuraattori ja terveydenhoitaja voivat tehdä sinulle myös masennustestin, joka arvioi, missä nyt mennään, mutta kaikkein tärkeintä on keskutella avoimesti ja vapautuneesti aikuiselle tuntemuksista. Usein juuri se auttaa jo eteenpäin, eikä enempää tarvita.

Mukavaa, että olet saanut ystävän, jolle jakaa elämäsi asioita. Tämän lisäksi toivon sinun muistavan edellä kirjoittamani neuvot, jos samanlaiset tunteet vielä valtaavat mielesi.

Ystävällisin terveisin, kuraattori Inkku

 

Kommentit

Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.

Kysy oma kysymys

Lähetä kommenttisi

HUOM! Esitä kysymyksesi kysy pois-osiossa.

Miten vastata kysymykseen onko sinulla kavereita, jos ei ole yhtäkään. Ja haluan vaikuttaa normaalille.
Lue lisää

Millä tavalla pahoja henkiä ajetaan ulos ihmisistä? Ovatko menetelmät muuttuneet tässä asiassa satojen vuosien kuluessa?
Lue lisää

Kaveri on tosi outo ja ei vietä aikaa käyttää vain koko ajan nikotiinia ja muitakin kamaa mitä teen että saan sen lopettamaan
Lue lisää

Miksi monet ihmiset surevat niin kovasti sitä, kun joku kuolee? Eikö kaikille ole selvä, että kaikkihan me kuolemme joskus? En ole itse ymmärtänyt, onko sillä jotakin merkitystä milloin kuolee. Minull...
Lue lisää