Olen ollut parisuhteessa kolme vuotta, ja saman verran miehelläni on ollut pakkoajatuksia ja toimintoja. Ajatukset siis johtavat toimintoihin. Olemme molemmat nyt 20-vuotiaita. Näiden vuosien aikana olen pakkotoiminnoista huomannut sen, että ne ovat hiukan lieventyneet, vaikka päivittäin niitä on, häiritsevästi.
Mieltäni askarruttaa eniten parisuhteen tulevaisuus... Pakkoajatukset liittyvät kuulemma kaikkeen mielihyvän saamiseen. Emme ole paljon asiasta keskustelleet, mutta hän ei enää melkein ikinä pysty pussaamaan tai halaamaan minua. Lopulta hän pakottaa itsensä, ja näin tehden en itsekään saa enää läheisyydestä mitään irti, kun näen miten se on hänelle niin vaikeaa. Kyse ei ole hänen luonteestaan, hän sanoi, että suutelememinen oli hänen lempiasioita, eikä vain enää pysty siihen. Kaikki muut oireet jaksaisin, mutta läheisyyden loppuminen on todella raskasta. Seksiä meillä on joskus useammin, joskus harvemmin. Vaihtelee 1 krt kuukaudessa kolmeen kertaan viikossa. Yleensä kerran viikossa.
Mies ei halua hoitoon nyt eikä ikinä, mikä huolestuttaa minua. Voiko tämä tilanne muuttua, millaisia kotihoitoja on, voiko sairaus mennä ohi itsestään? En esimerkiksi halua naimisiin niin kauan kuin tiedän, että hän e nauti täysin päivästä, eikä pysty läheisyyteen kanssani.
Voiko tästä mennä puhumaan psykologille, vaikka itse olisikin terve? Ajatus kuitenkin ahdistaa. Meillä on loistava parisuhde muuten, enkä olisi valmis luovuttamaan! En vain tiedä mitä tehdä
-epätoivoinen ja väsynyt-
Hei!
Hyvä että jaksoit kirjoittaa tänne ja pyytää neuvoja. Kuulostaa siltä että sinun (teidän) olisi hyvää ottaa yhteyttä psykologiin, niin kuin itse ehdotit. Vaikka ajatus siitä ahdistaa niin psykologit (tai kuraattorit) ovat tottuneita keskustella nuorten ihmisten kanssa juuri tällaisistä asioista. Eli, ota vaan rohkeasti yhteyttä johonkin ammattilaiseen ihmiseen (esim. ensin kuraattori, terveydenhoitaja, psykologi), niin saat luultavasti apua tilanteesi.
On olemassa erilaisia keinoja millä voi hoitaa tai lieventää pakko-oireita, mutta olisi tietysti hyvää jos miehesi pystyisi ottamaan apua vastaan, kun se voisi helpottaa hänen (sinun ja teidän yhteinen) elämää. Aluksi, jos miehesi ei ole vielä valmis mennä keskustelemaan jonkun kanssa, niin voit ihan hyvin itse ottaa yhteyttä psykologiin. Sieltä voit saada tukea ja sitten ehkä jatkossa tiedät paremmin miten toimia tai jos sinun pitää tulevaisuudesssa jotain päätöksiä tehdä, niin on hyvä keskustella ulkopuolisen ihmisen kanssa siitä ensin. Muista myös että on hyvä että haluat auttaa häntä, mutta että koko tämä tilanne ei ole pelkästään sinun vastuullasi. Olet varmaan väsynyt, mutta toivoa on! Lykkyä tykö!
T Decibel asiantuntijat
Kommentit
Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.
Lähetä kommenttisi