Oppiiko virheistä?

24.11.2016
Hei,muutama vuosi sitten tutustuin erääseen tyttöön ja hyvin pian meistä tuli hyviä ystäviä.Itse miellän hänet jopa parhaaksi ystäväkseni,joka osaa aina lohduttaa juuri oikeilla sanoilla! Vietimme aluksi koulussa paljon aikaa yhdessä ja piakoin alettiin olla myös vapaa-ajalla tekemisissä. Hänelle oli helppo puhua ja meillä oli hauskaa yhdessä.

Ja on edelleenkin,mutta viime aikoina olemme joutuneet usein riitoihin. Osassa on ollut kyse väärinkäsityksistä,mutta osa on johtunut puhtaasti omasta käytöksestäni. Yleensä osaan jutella mukavasti ottaen huomioon molemmat keskustelun osapuolet,mutta jossain vaiheessa tilanne etenee siihen että huomaan vain puhuvani itsestäni,valittavani turhastakin ja kaatavavani omia ongelmiani ystäväni niskaan enkä edes välttämättä muista kysyä mitä hänelle kuuluu,ennen kuin hän (syystäkin) loukkaantuu. Ja saattaa siis olla kyse muutaman päivän ajanjaksostakin.

Ongelmani on siis siinä,että huomaan toistavani samoja virheitä yhä uudelleen ja pelkään että jossain vaiheessa ystäväni ei enää jaksa antaa anteeksi. Mitä minun pitäisi tehdä,jotta saisin korjattua käytöstäni parempaan suuntaan? Entäpä miten alkaa selvittämään riitaa,kun toista ei enää kiinnosta? Missä menee raja sille paljonko ystävälle voi kertoa omia murheitaan ennen kuin kyselee välillä toisestakin?

En halua loukata läheisiäni,enkä menettää ystävääni. Lisäksi tätä ongelmaa ei esinny kenenkään muun ystäväni kohdalla.
Itsekeskeinenkö?
Nuortenelama2

Nuorisotiedottaja, Nuortenelämä.fi Vastaa

02.12.2016

Hei,
Kiva, että olet löytänyt hyvän ystävän ja viihdytte hyvin yhdessä. Olet kuitenkin huomannut kuormittavasi ystävääsi liikaa omilla huolillasi, etkä anna hänelle tarpeeksi tilaa kertoa omista asioistaan sinulle. On hyvä, että tiedostat asian ja olet yrittänyt muuttaa toimintaasi. Oletko jutellut ystäväsi kanssa tilanteesta? Oletteko miettineet tilanteeseen ratkaisua yhdessä? Ystävyyttä ei kannata heittää hukkaan erimielisyyksien vuoksi, vaan ne kannattaa yrittää ratkaista yhdessä. Voisitteko sopia, että ystäväsi keskeyttää sinut tilanteessa, jossa alat keskittymään liikaa omien asioidesi purkamiseen?
Ei ole olemassa selkeää rajaa siihen, paljonko ystävälle voi kertoa omista murheistaan. Voisiko murheista puhuminen olla keskustelevampaa? Voisitteko kysellä toistenne mielipiteitä asioihin? Jos tahdotte molemmat pysyä toistenne ystävinä, löydätte kyllä ajan kanssa teille sopivan keskustelutavan, joka ei kuormita liikaa kumpaakaan.
Lisäksi voisit vielä miettiä, onko sinulla liikaa murheita. Tuntuuko sinusta kenties, ettet saa puhuttua tarpeeksi asioistasi. Voi olla, että sinulle olisi hyödyllistä käydä juttelemassa jonkun terveysalan ammattilaisen kanssa. Terveydenhoitajasta on hyvä aloittaa, ja hän voi tarvittaessa ohjata sinut jonkun toisen ammattilaisen luo. Ammattilaisen kanssa keskustellessa sinun ei tarvitse huolehtia siitä, puhutko liikaa. Hän on juuri sinua varten. Jos olet vielä opiskelija, voit varata ajan terveydenhoitajan vastaanotolle koulullasi tai opiskelijaterveyshuollosta. Muussa tapauksessa voit asioida oman alueesi terveysasemalla.
Erilaiset järjestöt tarjoavat myös keskusteluapua ja kuuntelevaa korvaa. Tällaisia paikkoja ovat Oulussa muun muassa Tyttöjen taloja Hyvän mielen talo. Voit käydä juttelemassa murheistasi myös erilaisissa chat-palveluissa. Listan nuorille suunnatuista chateista löydät koottuna Netarista.

Hanna, Nuorten tieto- ja neuvontakeskus Nappi

Yhteistyökumppanimme Nuortenelämä.fi on vastannut tähän kysymykseen. Kysymys ja vastaus julkaistaan myös Nuortenelämä.fi –palvelun Kysyttävää-palstalla.

Kommentit

Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.

Kysy oma kysymys

Lähetä kommenttisi

HUOM! Esitä kysymyksesi kysy pois-osiossa.

vad ska jag göra mina kompisar tvingar mig på en sleepover men jag orkar inte ikväll
Lue lisää

Työtön olen ollut sairauden takia noin kaksi vuotta. Iältäni olen 27. Paikkakunnallani on alkoholisoituneita miehiä jotka tulevat vastaan bussipysykeillä ja kaupassa. Juttelu on tähän mennessä ollut y...
Lue lisää

Oon huomannut että mun kaverit on alkanut etääntymään musta mutta en tiedä miksi. Tai ehkä oon vaan vainoharhainen emt. Ja muutenki on jotenki yksinäinen olo kun kaikki lähipiirissä on alkanut seurust...
Lue lisää

Vanhempani ovat aika pienituloisia, mutta aidosti minusta kiinnostuneita ja rohkaisevia.Samoin minulla oli koira.Siltä sai paljon läheisyyttä ja sen kanssa oli kiva leikkiä; eläinrakkautta on mahtunut...
Lue lisää